Johdannot, lopetukset ja nimet

Sanotaan, ettei ensivaikutelmaa voi tehdä kahdesti… ja että kuulijat muistavat ennen kaikkea lopun. Siinä välissä kappaleesi voi olla upea, mutta jos se alkaa kylmiltään ja pysähtyy kuin seinään, se tuntuu keskeneräiseltä. Tämä oppitunti antaa sinulle koeteltuja reseptejä ”oven avaamiseen” ja ”oven sulkemiseen” tyylikkäästi, ja sitten kappaleesi pukemiseen nimellä ja esitysmerkinnöillä, jotka ohjaavat esittäjää.

Johdanto: maailman luominen

Johdannolla on kolme tehtävää: vakiinnuttaa sävellaji, asettaa tempo ja luonne sekä luoda odotusta. Yleisimmät ratkaisut:

• Vamppi: pelkkä säestys kahden tai neljän tahdin ajan, kuin matto, joka levitetään ennen melodian tuloa. Tämä on laulujen, nokturnien ja elokuvamusiikin ratkaisu.
• Aiheen ennakointi: annat teeman alun kuulua (usein bassossa tai pitkinä sävelinä), jotta korva tunnistaa sen myöhemmin.
• Dominanttiurkupiste: bassossa pidetty tai toistettu G (C-duurissa) luo jännitteen, joka ”kutsuu” teemaa alkamaan toonikalta.
• Hidas johdanto: muutama juhlallinen sointu ennen Allegroa, Haydnin tapaan.

Tässä on vamppi: kaksi tahtia kahdeksasosasäestystä (C, a-molli), sitten melodia tulee saman silmukan päälle. Pianistilla ja kuulijalla on ollut aikaa ”asettua”.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=80
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C" z8 | "Am" z8 | "C" e3 d c2 G2 | "Am" A6 z2 |]
[V:LH] C,G,CG, C,G,CG, | A,,E,A,E, A,,E,A,E, | C,G,CG, C,G,CG, | A,,E,A,E, A,,E,A,E, |]

Lopetus: pidennä, viivytä, yllätä

Täydellinen kadenssi (V–I) riittää fraasin päättämiseen, mutta harvoin koko kappaleen: lopun täytyy painaa enemmän kuin matkan varrella olevien kadenssien. Muutamia tekniikoita:

1. Vältetty kadenssi, sitten toteutunut. Johdat loppukadenssia kohti… ja I:n sijaan päädytkin vi:hen (a-molli): se on vilpillinen lopuke. Toistat sitten fraasin ja tällä kertaa päätät. Tämä ”väärä lähtö” tekee todellisesta lopusta paljon tyydyttävämmän.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=76
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "F" c2 A2 "G7" B2 d2 | "Am" c8 | "F" c2 A2 "G7" B2 d2 | "C" c8 |]
[V:LH] [F,,F,]4 [G,,G,]4 | [A,,A,]8 | [F,,F,]4 [G,,G,]4 | [C,,C,]8 |]

2. Plagaalinen kadenssi eli ”aamen”. Täydellisen kadenssin jälkeen lisäät IV–I: rauhoittava jälkihehku, kuin kaiku. Se on virsien ja monien balladien lopetus.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=60
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "F" [Acf]4 [Acf]4 | "C" [Gce]8 |]
[V:LH] [F,,F,]8 | [C,,C,]8 |]

3. Pikardian terssi. Mollikappale, joka päättyy duurisointuun: a-mollissa odotettu palautettu C muuttuu Cis:ksi. Bach käyttää sitä jatkuvasti; vaikutus on valoisa, kuin aurinko, joka puhkeaa esiin aivan lopussa.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=60
K:Am
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "Dm/F" d2 c2 "E7/G#" B4 | "A" [A^ce]8 |]
[V:LH] [F,A,]4 [^G,D]4 | [A,,E,A,]8 |]

4. Kaikucoda. Muistutat aiheesta viimeisen kerran, hiljaisemmin ja korkeammalta, kuin muistona – sitten pidetty sointu fermaatin kera. Lisää ritardando, jotta aika saa hengittää.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=72
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] !p! C D E C G4 | "^rit." !pp! c d e c g4 | !fermata![CEGc]8 |]
[V:LH] [C,G,]8 | [C,G,]8 | !fermata![C,,C,]8 |]

Muita mahdollisia lopetuksia: tag (viimeisten tahtien toistaminen kaksi tai kolme kertaa), häivytys (silmukka toistuu hiipuen, tyypillistä popille) tai avoin loppu (purkautumaton sointu, ilmaan jäävä kysymys – säästä se kappaleisiin, joissa juuri se on tarkoitus).

Nimet ja luonne

Nimi ei ole etiketti: se on ensimmäinen esitysohje. Schumann antoi Album für die Jugend -kokoelmansa kappaleille mielikuvia herättäviä nimiä (”Villi ratsastaja”, ”Iloinen talonpoika”); Satie huvitteli absurdeilla nimillä; Chopin suosi lajinimiä (Nokturni, Masurkka, Preludi). Käytettävissäsi on kolme perhettä:

• Laji: Valssi, Kehtolaulu, Etydi, Nokturni… Kuulija tietää, mitä odottaa.
• Kuva: ”Syyssade”, ”Majakka” – nimi ohjaa mielikuvitusta.
• Silmänisku: odottamaton nimi, joka tuo ripauksen huumoria tai mysteeriä.

Tempo- ja esitysmerkinnät

Nuotti ilman merkintöjä on resepti ilman uunin lämpötiloja. Merkitse vähintään: tempo (metronomilukema ja sana: Andante, Allegretto…), dynamiikka (p, mf, f, crescendot), tempon muutokset (rit., a tempo) ja luonne (dolce, cantabile, con moto, misterioso). Voit kirjoittaa italiaksi, perinteisellä kielellä, tai omalla kielelläsi, kuten Debussy ja Satie tekivät ranskaksi (”Doux et triste”, ”Très lent”).

Sinun pajasi

1. Ota kahdeksan tai kuudentoista tahdin kappale, jonka olet kirjoittanut (esimerkiksi oppitunnilla ensimmäinen melodiasi).
2. Lisää piano rollissa kahden tai neljän tahdin johdanto jollakin kolmesta tekniikasta: vamppi, aiheen ennakointi tai dominanttiurkupiste.
3. Kirjoita kolme eri lopetusta: vilpillinen ja sitten täydellinen kadenssi, plagaalinen ”aamen”-kadenssi, kaikucoda (tai Pikardian terssi, jos kappaleesi on mollissa). Kuuntele ja pidä paras.
4. Kopioi lopullinen versio ABC-editoriin nimen (T:), tempon (Q:), vähintään kahden dynamiikkamerkinnän ja rit.-merkinnän kera.
5. Keksi kolme mahdollista nimeä, yksi kustakin perheestä (laji, kuva, silmänisku), ja valitse se, joka sopii luonteeseen parhaiten.
6. Itsetarkistus: jos soitat pelkän johdannon, arvaako joku kappaleen luonteen? Jos soitat vain neljä viimeistä tahtia, tuntuuko se ”lopulta”?