Kirjoittaminen klassiselle kitaralle – ilmainen kurssi:

· Kitara: fingerstyle, avoimet viritykset ja klassinen kitara · Taso 5 · 25 min

Instrumentaatio-oppaassaan (1844) Berlioz, itsekin kitaristi, totesi, että kitaralle on lähes mahdotonta kirjoittaa hyvin soittamatta sitä. Ei ole sattumaa, että soittimen klassisen ohjelmiston säveltivät kitaristit: Fernando Sor, Mauro Giuliani, Matteo Carcassi, Francisco Tárrega. Kitara säätää omat lakinsa: kuusi kieltä, neljä otesormea, avoimet kielet, jotka soivat itsestään. Hyvin kirjoittaminen sille tarkoittaa näiden rajoitusten kääntämistä vahvuuksiksi.

1. Kitaralle kirjoittaminen

Notaatio: kitara kirjoitetaan G-avaimelle oktaavia todellista sointia ylemmäs (”oktaavoitu G-avain”, ABC:ssä clef=treble-8). Avoin matala E kirjoitetaan nuottiviivaston alle kolmella apuviivalla.
Ääniala: avoimesta matalasta E:stä (E2) kielen 1 nauhan 19 H:hon (H5): kolme ja puoli oktaavia.
Äänet: oikeassa nuotissa melodian varret ovat ylöspäin ja basson alaspäin. Tällä sivustolla molemmat äänet yhdistetään soinnuiksi yhteen varteen ([E,B]).
Oikean käden sormitus: p (peukalo) kielille 4–6; i, m, a (etu-, keski- ja nimetön sormi) diskanttikielille.

2. Sävellajit, jotka soivat

Sävellaji	Hyödylliset avoimet bassot	Miksi se soi	Esimerkkejä (public domain)
e-molli / E-duuri	E (6.), A (5.), H (5. kieli, nauha 2)	Toonika on matalin kieli: suurin mahdollinen resonanssi	Tárrega, Lágrima; anonyymi Romanssi; Adelita
a-molli / A-duuri	A (5.), E (6.), D (4.)	I, IV ja V avoimilla kielillä	Tárrega, Recuerdos de la Alhambra; monet Carcassin etydit
D-duuri / d-molli	D (4.), A (5.); 6. kieli D:hen madallettuna	Kun 6. kieli on D:ssä (”drop D”), syvä matala toonika	Tárrega, Capricho árabe
G-duuri / C-duuri	G (3.), D (4.), A (5.)	Kirkas, ihanteellinen etydeihin ja menuetteihin	Sor, Giuliani, Carulli: helpot etydit

Vältä aluksi: B-duuri, Es-duuri, As-duuri, f-molli. Niihin ei kuulu juuri yhtään avointa kieltä: joudut soittamaan barréta kaikkialla, ja kitara menettää resonanssinsa.

3. Idiomi nro 1: p-i-m-a-arpeggiot

Basso peukalolla, sointu sormin näppäiltynä: tämä on romanttisen kitaramusiikin perustekstuuri (Giulianin op. 1:n 120 arpeggiota tutkivat jokaisen kaavan). Tässä kaava p-i-m-a-m-i kadenssin Em – Am – B7 – Em päällä (B7 on englanninkielinen sointumerkki: meillä H7).

M:3/4
L:1/8
Q:1/4=88
K:Em clef=treble-8
"Em"E,G Be BG | "Am"A,A ce cA | "B7"B,A Bf BA | "Em"E,G Be BG | "Em"[E,GBe]6 |]

4. Idiomi nro 2: campanella

Barokkikitarasta (Gaspar Sanz) periytyvä campanella (”pieni kello”) soittaa asteikon sijoittamalla jokaisen sävelen eri kielelle, sekoittaen painettuja säveliä ja avoimia kieliä. Sävelet menevät päällekkäin ja soivat kuin kellot tai harppu. Tässä G-duuriasteikko: tabulatuuri on välttämätön, koska asema muuttaa kaiken.

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=72
K:G clef=treble-8
G A B c d e f g | g f e d c B A G | "G"[G,B,DGBg]8 |]

e |----------------0-----3-|-3-----0----------------|-3----------------------|
B |-------0-----3-----7----|----7-----3-----0-------|-0----------------------|
G |-0--------5-------------|-------------5--------0-|-0----------------------|
D |----7-------------------|-------------------7----|-0----------------------|
A |------------------------|------------------------|-2----------------------|
E |------------------------|------------------------|-3----------------------|

5. Idiomi nro 3: luonnolliset huiluäänet

Kun kosketat kieltä kevyesti juuri nauhan 12, 7 tai 5 yläpuolelta (painamatta) ja näppäilet sitten, saat kristallinkirkkaan äänen: avoimen kielen oktaavin (nauha 12), oktaavin + kvintin (nauha 7) tai kaksoisoktaavin (nauha 5). Kappaleen lopettaminen huiluääniin on klassikko.

M:3/4
L:1/4
Q:1/4=60
K:G clef=treble-8
"^XII"!style=harmonic!d !style=harmonic!g !style=harmonic!b | !style=harmonic!e'3 | "^VII"!style=harmonic!a !style=harmonic!d' !style=harmonic!f' | "^XII"!style=harmonic![dgb]3 |]

e |------------------|-<12>-------|---------------|------------|
B |-------------<12>-|------------|-----------<7>-|-<12>-------|
G |-------<12>-------|------------|------<7>------|-<12>-------|
D |-<12>-------------|------------|-<7>-----------|-<12>-------|
A |------------------|------------|---------------|------------|
E |------------------|------------|---------------|------------|

Nauhan 12 huiluäänet kielillä 4, 3 ja 2 muodostavat G-duurisoinnun (D, G, H); nauhan 7 huiluäänet antavat A, D, Fis, eli D-duurisoinnun. Ajattele huiluääniä kaukaisina kelloina: ne soivat pitkään ja hiljaa.

6. Soitettavuuden tarkistaminen

Neljä sormea otekädessä, ei yhtään enempää; vain yksi barré kerrallaan.
Venytykset: neljä nauhaa matalissa asemissa, viisi ylempänä, ei enempää.
Yksi sävel kieltä kohden: kaksi yhtäaikaista säveltä ei voi olla samalla kielellä. Tarkista jokainen sointu.
Asemanvaihdot: suunnittele avoin sävel tai tauko, jotta kädellä on aikaa siirtyä.
Muita idiomeja: sidonnat (legatoon), avoimen kielen urkupiste melodian alla ja tremolo (melodiaan, joka tuntuu soivan pidettynä).

Säveltäjän vinkki: kirjoita aina kitara kädessä. Joka kerta, kun kirjoitat soinnun, soita se. Jos kohta on liian vaikea, etsi sama harmonia toisesta asemasta tai avoimen kielen avulla: lähes aina löytyy idiomaattisempi ratkaisu, ja se kuulostaa paremmalta.

Yleisiä virheitä:

Kitaralle kirjoittaminen kuin pianolle: suppeat soinnut bassossa, risteävät äänet, kymmenen säveltä kerralla. Kitara suosii ilmavia tekstuureja.
Unohdetaan, että avoimet kielet soivat: avoin basso värähtelee edelleen seuraavan soinnun alla; jos se ei kuulu siihen, suunnittele sen vaimentaminen.
Sävellajin valitseminen sattumanvaraisesti: ensin E, A, D, G, C.

Sinun pajasi

Sävellä 16 tahdin etydi e-mollissa tai a-mollissa, muodossa A A' B A.
Harmoninen suunnitelma: A sointujen i – iv – V7 – i päällä; B rinnakkaisduurissa (G tai C).
Valitse yksi arpeggiokaava (p-i-m-a-m-i tai p-i-m-i) ja pidä se alusta loppuun: se on Giulianin ja Carcassin etydien sääntö.
Lopeta huiluäänisointuun tai campanella-asteikkoon.
Kirjoita se ABC-editoriin merkinnällä K:Em clef=treble-8 ja soita se sitten: korjaa jokainen soittokelvoton tahti.

Itsetarkistus: soita kappaleesi hitaasti kuunnellen pelkkää bassoa. Onko se yhtä kaunis ja looginen kuin melodia?