Klassisen sonatiinin teema

Noin vuonna 1770 musiikki vaihtaa kasvonsa. Barokin toisiinsa punoutuneet linjat ovat poissa: nyt halutaan selkeä, laulava melodia hienovaraisen säestyksen tukemana, ja fraasit yhtä hyvin mitoitettuina kuin palatsin julkisivu. Haydn, Mozart, Clementi ja nuori Beethoven kirjoittivat sonatiineja: pieniä sonaatteja oppilaille ja harrastajille. Niiden kieli on niin läpinäkyvää, että se on ihanteellinen malli fraasin rakentamisen opetteluun.

Tyylin sormenjäljet

• Säestetty melodia: oikea käsi laulaa, vasen käsi säestää (tämä on homofoniaa, vastakohtana barokin kontrapunktille).
• Periodi: 4 tahdin etulause, joka päättyy jännitteeseen (puolilopuke V:lle), sitten 4 tahdin jälkilause, joka alkaa samoin ja sulkeutuu (täydellinen kadenssi V–I).
• Alberti-basso: murtosointu matala–korkea–keski–korkea (C–G–E–G), joka pitää harmonian välkehtivänä raskauttamatta sitä.
• Hidas harmoninen rytmi: yksi tai kaksi sointua tahtia kohden, lähes aina I, IV, V(7) ja niiden käännökset.
• Kontrastoiva artikulaatio ja dynamiikka: pienet kahden sävelen legatokaaret (”huokaukset”), staccatot, toisilleen vastaavat forte ja piano.
• Hyvin selkeät kadenssit, usein kaavalla I6/4 – V7 – I.

Malli: Mozart, Sonaatti C-duuri, KV 545

Mozart itse kutsui sitä ”pieneksi sonaatiksi aloittelijoille”. Tässä sen kaksi ensimmäistä tahtia (vasemman käden rekisteri yksinkertaistettu):

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=120
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] c4 e2 g2 | B3 c/d/ c4 |]
[V:LH] C,/G,/E,/G,/ C,/G,/E,/G,/ C,/G,/E,/G,/ C,/G,/E,/G,/ | D,/G,/F,/G,/ D,/G,/F,/G,/ C,/G,/E,/G,/ C,/G,/E,/G,/ |]

Kaikki on tässä: C-duurin arpeggio oikeassa kädessä, esitettynä kuin väite; sitten herkempi vastaus (H, pieni C–D-kääntö, takaisin C:hen), joka lisää pienen purkautuvan ”huokauksen”. Alla Alberti-basso kuudestoistaosina kiertää C-duurin päällä ja sitten G7:n päällä, bassossa D (V6/5 → I). Kaksi sointua, kaksi tahtia: säästeliäisyyden malli.

8 tahdin periodin rakentaminen

Tässä on samanhenkinen alkuperäinen teema, Alberti-basso kahdeksasosina:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=112
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"c2 e2 g3 e | "G7/B"f2 d2 B3 d | "C"e2 g2 c'2 g2 | "G/B"d6 z2 | "C"c2 e2 g3 e | "F/A"a2 f2 c'3 a | "C/G"g2 e2 "G7"f2 d2 | "C"c6 z2 |]
[V:LH] C,G,E,G, C,G,E,G, | B,,G,D,G, B,,G,F,G, | C,G,E,G, C,G,E,G, | B,,G,D,G, B,,G,D,G, | C,G,E,G, C,G,E,G, | A,,F,C,F, A,,F,C,F, | G,,E,C,E, G,,F,D,F, | C,2 G,,2 C,4 |]

Katso arkkitehtuuria:

• Tahdit 1–4 (etulause): kahden tahdin idea (nouseva arpeggio, laskeva vastaus G7:n päällä), nousu korkeaan C:hen ja sitten pysähdys D:hen G-soinnun päällä: puolilopuke, fraasi ”kysyy kysymyksen”.
• Tahdit 5–8 (jälkilause): sama alku (kuulija löytää suuntansa), mutta tahti 6 lähtee uuteen suuntaan (F-sointu, huippu korkeassa C:ssä) ja tahdit 7–8 päättyvät C/G – G7 – C: täydellinen kadenssi, kysymykseen on vastattu.
• Alberti-basso seuraa käännöksiä (H G7:n alla, A F:n alla): bassolinja liikkuu askeleittain C–H–C–H–C–A–G–C.

Klassinen kadenssi lähikuvassa

Kaikkein ”mozartmaisin” kaava: C-sointu, jonka bassossa on G (I6/4), muuttuu G7:ksi ja sitten C:ksi. Basso pysyy G:ssä ylä-äänten laskeutuessa:

M:4/4
L:1/8
Q:1/4=112
K:C
%%staves {RH LH}
V:RH clef=treble
V:LH clef=bass
[V:RH] "C"e2 g2 c'2 e'2 | "C/G"g4 "G7"f4 | "C"e2 c2 c4 |]
[V:LH] C,G,E,G, C,G,E,G, | G,,E,C,E, G,,F,D,F, | C,2 G,,2 C,4 |]

Tahti 2: oikea käsi laulaa G:n ja sitten F:n (G7:n septimi); tuo F ”haluaa” laskea E:hen, ja juuri niin se tekee tahdissa 3. Tämä pieni jännite ja purkaus on koko klassisen tyylin tunnistettavin välimerkki.

Teeman tuolla puolen: sonatiinimuoto

Sonatiini rakentuu tämän teeman varaan: esittely (teema 1 toonikassa, siirtymä, lyyrisempi teema 2 dominantissa, lyhyt lopuke), joskus lyhyt kehittely ja sitten kertaus, jossa teema 2 palaa… toonikassa. Keskity nyt peruskiveen: virheettömään periodiin.

Sinun pajasi

1. Kopioi yllä oleva alkuperäinen teema ABC-editoriin ja kuuntele se. Etsi korvalla puolilopuke (tahti 4) ja täydellinen kadenssi (tahti 8).
2. Kirjoita oma 8 tahdin harmoninen suunnitelmasi, esimerkiksi: I – V7 – I – V | I – IV – I6/4 V7 – I.
3. Sävellä etulause (tahdit 1–4): 2 tahdin idea, sen muunnelma ja saapuminen D:hen tai H:hon G-soinnun päällä.
4. Sävellä jälkilause: kopioi tahdit 1–2 ja keksi sitten uusi loppu, joka nousee huippuun (tahti 6) ja päättyy C:hen.
5. Lisää Alberti-basso kahdeksasosina suunnitelmasi mukaan ja tarkista sitten piano rollissa, että bassolinja liikkuu pienin askelin.
6. Itsetarkistus: laula melodia yksinään. Jos se kuulostaa jo valmiilta, kysymyksineen ja vastauksineen, teemasi on klassinen. Bonushaaste: kirjoita toinen 8 tahdin teema G-duurissa, lempeämpi ja legatompi.