Alexeï Stanchinsky (1888–1914)

Nuori venäläinen säveltäjä, joka kuoli kaksikymmentäkuusivuotiaana ja jonka pianokappaleet, Skrjabinin ja modernismin välissä, tutkivat kaanoneita, vanhoja moodeja ja epäsäännöllisiä tahtilajeja.

Aleksei Stantšinski opiskeli Moskovassa, muun muassa sävellystä ja kontrapunktia oppineen kirjoitustavan suuren mestarin Sergei Tanejevin johdolla. Aikalaiset pitivät häntä yhtenä sukupolvensa lupaavimmista lahjakkuuksista.

Hänen elämänsä oli lyhyt ja levoton: hän kärsi vakavasta mielisairaudesta ja kuoli vuonna 1914 kaksikymmentäkuusivuotiaana. Hänen lähes kokonaan pianolle kirjoitettu tuotantonsa täyttää vain muutaman sivun: luonnoksia, preludeja, kaanonmuotoisia preludeja, sonaatteja.

Hänen kielensä lähtee Skrjabinista mutta katsoo eteenpäin: tiivis kontrapunkti, vanhat moodit (kuten lyydinen moodi), viisi- tai seitsemäniskuiset epäsymmetriset tahtilajit, venäläisen kansanlaulun vaikutteet. Jotkut kuulevat siinä Prokofjevin ja Stravinskin ennakointia.

Pianisteille hänen lyhyet kappaleensa ovat hieno löytö: ne vaativat äänten suurta selkeyttä ja duurin ja mollin ulkopuolisten moodien ymmärtämistä.

Pianonuotit (1)