Alexandre Scriabine (1872–1915)

Skrjabin opiskeli Moskovan konservatoriossa, jossa Rahmaninov oli hänen opiskelutoverinsa; hän opiskeli pianoa Vasili Safonovin ja sävellystä Anton Arenskin johdolla. Loistava pianisti loukkasi oikean kätensä liiallisella harjoittelulla, mutta teki silti uran omien teostensa esittäjänä.

Hänen varhaiset kappaleensa (Etydi op. 2 nro 1, Preludit op. 11, Etydit op. 8) jatkavat avoimesti Chopinin perinnettä: masurkkoja, etydejä, preludeja, nokturneja. Vähitellen hänen harmoniansa muuttui filosofian ja teosofian ravitsemana, kunnes se vapautui klassisesta tonaalisuudesta ”mystisen soinnun” myötä.

Hän kirjoitti kymmenen pianosonaattia, Ekstaasin runoelman ja Prometheuksen, jota varten hän suunnitteli värejä heijastavan ”valokoskettimiston”. Hän unelmoi kokonaistaideteoksesta, Mysteriumista, joka jäi keskeneräiseksi. Hän kuoli Moskovassa vuonna 1915 neljäkymmentäkolmevuotiaana.

Pianisteille hänen varhaisteoksensa ovat ihanteellinen jatko Chopinille: hyvin liikkuva vasen käsi, polyrytmit, hienovarainen pedaalinkäyttö ja intohimoinen laulu. Myöhäisteokset vaativat poikkeuksellista äänellistä mielikuvitusta.