Franz Schubert (1797–1828)

Wienin suurin melodikko: yli kuusisataa laulua sekä sonaatteja ja impromptuja, joissa piano laulaa kuin ihmisääni – kaikki kolmenkymmenenyhden vuoden elämän aikana.

Wienin esikaupungin koulumestarin poika Franz Schubert lauloi poikana hovikappelissa ja opiskeli sävellystä Antonio Salierin johdolla. Hän opetti jonkin aikaa isänsä koulussa ja eli sitten epävarmoissa oloissa uskollisen ystäväpiirin tukemana; ystävät järjestivät kuuluisia ”Schubertiadeja”, hänen musiikilleen omistettuja iltoja.

Hänen tuotantonsa on hämmästyttävä: seitsemäntoistavuotiaana hän sävelsi laulun Gretchen am Spinnrade ja sitten Erlkönigin; myöhemmin syntyivät laulusarjat Kaunis myllärintyttö ja Talvimatka, sinfoniat, jousikvartetot, ”Taimenkvintetti” ja C-duurijousikvintetto. Hän kuoli Wienissä vuonna 1828, puolitoista vuotta syvästi ihailemansa Beethovenin jälkeen.

Pianon ääressä Schubert ajattelee kuin laulaja: hänen Impromptunsa, Moments musicaux ja myöhäiset sonaattinsa kehräävät pitkiä melodioita tasaisten säestysten päälle, ja äkilliset modulaatiot muuttavat fraasin valaistusta. Hän liukuu mielellään duurista molliin samalla sävelellä, mikä antaa hänen musiikilleen sen ainutlaatuisen hymyn ja alakulon sekoituksen.

Pianisteille Schubert on laulun ja kärsivällisyyden koulu: melodian pitäminen hienovaraisen säestyksen yllä, toiston eläväksi tekeminen ilman yksitoikkoisuutta, modulaation värittäminen sen alleviivaamisen sijaan.

Pianonuotit (12)