Felix Mendelssohn (1809–1847)

Ihmelapsi, josta tuli kapellimestari ja opettaja; hän yhdisti klassisen eleganssin romanttiseen lyyrisyyteen, etenkin ”Sanattomissa lauluissaan”.

Filosofi Moses Mendelssohnin pojanpoika Felix kasvoi Berliinissä varakkaassa, sivistyneessä perheessä. Hän sävelsi hyvin varhain: kuusitoistavuotiaana jousioktettinsa ja seitsemäntoistavuotiaana alkusoiton Kesäyön unelmaan, kaksi hämmästyttävän kypsää mestariteosta. Hänen sisarensa Fanny Hensel, itsekin merkittävä säveltäjä, pysyi hänen musiikillisena uskottunaan koko elämän ajan.

Vuonna 1829 hän johti Berliinissä Bachin Matteus-passion, teoksen, joka oli unohdettu säveltäjän kuoleman jälkeen: tämä konsertti merkitsee Bach-renessanssin alkua. Hän matkusti paljon (Italia, Skotlanti, Englanti), mikä innoitti ”Italialaisen” ja ”Skotlantilaisen” sinfonian sekä Hebridit-alkusoiton.

Vuodesta 1835 Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestarina toiminut Mendelssohn perusti Leipzigin konservatorion vuonna 1843. Hän kuoli Leipzigissa vuonna 1847 kolmekymmentäkahdeksanvuotiaana, muutama kuukausi Fannyn jälkeen.

Pianolle kirjoitetut Sanattomia lauluja (kahdeksan vihkoa) loivat uuden lajin: laulettu melodia, jota säestää sama tai toinen käsi, kuin laulu ilman sanoja. Ne opettavat melodian ja säestyksen tasapainoa, kevyitä sormia nopeissa jaksoissa ja Bachilta ja Mozartilta perittyä artikulaation selkeyttä.

Pianonuotit (8)

Kitaranuotit (1)