Stephen Heller (1813–1888)
Pariisiin asettunut unkarilainen pianisti, Berliozin ja Chopinin ystävä Heller kirjoitti ilmeikkäitä etydejä, jotka kurovat umpeen harjoituksen ja romanttisen kappaleen välisen kuilun.
Pestissä vuonna 1813 syntynyt Stephen Heller esiintyi ihmelapsena, asui sitten useita vuosia Augsburgissa ja asettui vuonna 1838 Pariisiin. Hän vietti siellä loppuelämänsä ja kuoli vuonna 1888.
Pidättyväisenä ja salonkien loistosta piittaamattomana hän seurusteli Berliozin, Chopinin ja Lisztin kanssa ja kirjoitti arvosteluja Robert Schumannin musiikkilehteen; Schumann ihaili hänen musiikkiaan.
Hänen tuotantonsa on lähes kokonaan pianolle: luonnekappaleita (Promenades d’un solitaire, Nuits blanches) ja ennen kaikkea etydikokoelmia – op. 45, 46, 47 ja 125 – joissa jokainen kappale on ennen kaikkea pieni runollinen teos.
Keskitason pianisteille Heller on ihanteellinen seuralainen Burgmüllerin ja Chopinin välissä: hän opettaa romanttista fraseerausta, äänenkuljetusta, hallittua rubatoa ja pedaalin ilmaisullista käyttöä.