Antonín Dvořák (1841–1904)
Suuri tšekkiläinen säveltäjä, joka yhdisti brahmsilaisen perinteen Böömin tansseihin; ”Uuden maailman” sinfonian säveltäjä.
Vltavan varrella sijaitsevassa kylässä majatalonpitäjän ja teurastajan poikana syntynyt Dvořák oppi soittamaan viulua hyvin nuorena ja opiskeli sitten Prahan urkukoulussa. Aluksi hän ansaitsi elantonsa orkesterin alttoviulistina, muun muassa Prahan Väliaikaisen teatterin orkesterissa, jota johti jonkin aikaa Smetana.
Brahmsin tuki – tämä suositteli häntä kustantajalleen – käynnisti hänen kansainvälisen uransa: hänen Slaavilaiset tanssinsa (1878) olivat välitön menestys. Hänen sinfonioitaan, kamarimusiikkiaan ja Stabat Materiaan soitettiin kaikkialla Euroopassa, erityisesti Englannissa.
Vuosina 1892–1895 hän johti New Yorkin kansallista konservatoriota. Siellä hän kirjoitti Sinfonian nro 9 ”Uudesta maailmasta” (1893) ja sitten ”Amerikkalaisen” kvartetin ja sellokonserton. Palattuaan Böömiin hän kirjoitti oopperan Rusalka ja johti Prahan konservatoriota. Hän kuoli Prahassa vuonna 1904.
Hänen pianomusiikkinsa (Humoreskit, neljän käden Slaavilaiset tanssit) on vähemmän tunnettua kuin hänen orkesteriteoksensa, mutta hänen melodioitaan, kuten yhdeksännen sinfonian Largoa, soitetaan usein pianolla. Ne opettavat, miten yksinkertainen linja saadaan laulamaan suurella intensiteetillä.