Frédéric Chopin (1810–1849)

Pianon runoilija: lähes kaikki hänen musiikkinsa on kirjoitettu pianolle, jonka laulavan soinnin, harmonian ja tekniikan hän keksi uudelleen.

Ranskalaisen isän ja puolalaisen äidin poika Chopin kasvoi Varsovassa, jossa hän opiskeli konservatoriossa Józef Elsnerin johdolla. Ihmelapsena hän julkaisi ensimmäisen poloneesinsa seitsemänvuotiaana. Vuonna 1830 hän lähti Puolasta, muutamaa viikkoa ennen marraskuun kansannousua; hän ei koskaan palannut.

Asetuttuaan Pariisiin vuonna 1831 hänestä tuli salonkien pianisti ja aateliston suosima opettaja. Hän antoi harvoin julkisia konsertteja ja suosi intiimejä tilaisuuksia. Hänen suhteensa kirjailija George Sandiin (1838–1847) osuu yhteen hänen tuotteliaimpien vuosiensa kanssa, jotka jakautuivat Pariisin ja Nohant'n välille. Tuberkuloosia sairastanut Chopin kuoli Pariisissa vuonna 1849 kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana.

Hänen tuotantonsa yhdistää lyhyet muodot (nokturnit, preludit, valssit, masurkat, etydit) suuriin teoksiin (balladit, scherzot, sonaatit, Barkarolli). Siinä sekoittuvat italialaisen oopperan bel canto, hänen palvomansa Bachin kontrapunktinen tarkkuus ja puolalaisten tanssien rytmit. Hänen kromaattinen harmoniansa ennakoi Wagneria ja Debussya.

Pianisteille Chopin on kokonainen koulu: laulava legato, hienostunut pedaalinkäyttö, rubato, käsien itsenäisyys ja etydit, jotka muuttavat jokaisen teknisen vaikeuden runoudeksi.

Pianonuotit (39)