Ludwig van Beethoven (1770–1827)

Bonnissa hovimuusikkoperheeseen syntynyt Beethoven teki nimeä hyvin nuorena pianistina ja improvisoijana. Vuonna 1792 hän muutti Wieniin, otti oppitunteja Haydnilta ja nousi nopeasti aatelissalongien ihailluimmaksi pianistiksi.

1790-luvun lopulla hän alkoi menettää kuuloaan. Vuonna 1802 hän kirjoitti ”Heiligenstadtin testamentin”, järkyttävän kirjeen veljilleen, jossa hän tunnusti epätoivonsa ja päätöksensä elää taiteelleen. Sitä seurasivat sankarilliset teokset: ”Eroica”-sinfonia, ”Waldstein”- ja ”Appassionata”-sonaatit sekä ooppera Fidelio.

Elämänsä lopulla lähes täysin kuurona hän sävelsi visionäärisimmät teoksensa: myöhäiset pianosonaatit, Diabelli-muunnelmat, Missa solemnisin, yhdeksännen sinfonian ”Oodeineen ilolle” ja myöhäiset jousikvartetot.

Hänen 32 pianosonaattiaan kutsutaan usein pianistin ”Uudeksi testamentiksi” (Bachin Das wohltemperierte Klavier on Vanha). Ne käyttävät koko koskettimistoa, äärimmäisiä kontrasteja ja pedaalia. Vaatimattomammat kappaleet – Für Elise, helpot sonaatit op. 49, bagatellit – ovat ihanteellinen tie hänen maailmaansa.