Johann Sebastian Bach (1685–1750)

Urkuri, cembalisti ja Leipzigin kantori Bach vei barokin kontrapunktin korkeuksiin, joita ei ole sittemmin saavutettu. Hänen inventionsa, preludinsa ja fuugansa ovat yhä jokaisen pianistin jokapäiväistä leipää.

Eisenachissa vuonna 1685 suureen muusikkosukuun syntynyt Johann Sebastian Bach menetti molemmat vanhempansa noin kymmenvuotiaana, ja hänet kasvatti hänen vanhempi veljensä Johann Christoph, urkuri, joka opetti hänelle kosketinsoittoa. Hänestä tuli itsekin urkuri Arnstadtissa ja Mühlhausenissa, ja sitten hän palveli Weimarin hovia, jossa hän sävelsi suuren osan urkumusiikistaan.

Vuosina 1717–1723 hän oli hovikapellimestarina Köthenissä: Brandenburgilaisten konserttojen, soolosellosarjojen ja Das wohltemperierte Klavierin ensimmäisen osan vuodet. Vuonna 1723 hänestä tuli Leipzigin Tuomaskirkon kantori, ja hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka vuonna 1750; siellä hän sävelsi satoja kantaatteja ja Matteus-passion ja kokosi myöhemmin h-mollimessun.

Hänen kielensä rakentuu kontrapunktille: useita itsenäisiä linjoja, joista kukin on oma melodiansa, lomittuu toisiinsa ja luo harmonian. Bach hallitsi aikansa kaikki muodot – fuugan, koraalin, tanssisarjan, italialaisen konserton – ja sulatti ne harvinaisen täsmälliseksi ja ilmaisultaan syväksi persoonalliseksi synteesiksi.

Kuolemansa jälkeen jokseenkin unohdettu Bach löydettiin uudelleen 1800-luvulla, erityisesti Mendelssohnin vuonna 1829 johtaman Matteus-passion esityksen ansiosta. Chopin harjoitteli Das wohltemperierte Klavieria ennen konserttejaan, eikä yksikään pianisti tänä päivänä ohita Bachia.

Opiskelijalle Bach on käsien itsenäisyyden, polyfonisen kuuntelun ja sormituksen koulu. Anna Magdalenan nuottivihon pienistä menueteista inventioihin ja edelleen preludeihin ja fuugiin hän kulkee mukana koko eliniän kestävässä oppimisessa.

Pianonuotit (243)

Kitaranuotit (19)